sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

dreamed the long day just wandering free, though I'm far gone you sleep nearer to me

Hei! Nyt on maisemat vaihtunu viime päivinä moneenkin otteeseen, tällä hetkellä istuskelen porukoiden luona olkkarin lattialla tietokone eessä. Tulin tänne perjantaina, oon käyny mutkan Utsjoella ja viettäny aikaa kavereiden kanssa villisti vesicrossien varjolla. On mukava olla käymässä kotona (kuulostaapa tyhmältä), vaikka harmittaakin ettei Valtteri saanu vapaata töistä, ja sen piti jäädä Ouluun :I

Lauantaina mun oli tarkotus käydä vesicrosseja kattomassa, mutta keli oli tosi huono eikä sinne sateeseen jaksanu lähteä seisomaan. Jonten 4-v synttärit sattu just sopivasti samalle päivälle, joten lähettiin porukoiden kanssa käymään Utsjoella! Olin jo aikasemmin ostanu Jontelle (ehkä maailman siisteimmän) Avengers -paidan, ja käytiin ostaan sille vielä rekka-auto ja iskä osti ensimmäisen puukon :) Auto oli sitä varten, jos pehmeä paketti ei kelpaa, mutta voi että kun Jonte laittoi paidan heti päälle! Muutenkin mun vauvasta oli kasvanut tosi ihana nuori mies, puhui tosi hyvin ja omas maailman ihanimmat kiharat. Muutkin pojat oli kasvanu aivan älyttömästi, mulla ei oo hajuakaan millon oon nähny niitä viimeksi. Utsjoella oon käyny viimeksi viime kesänä, joten siitä on jo aikaa.





Kuka niille oli antanu luvan kasvaa noin isoiksi?

Lauantai-iltana lähdin moikkaamaan kavereita. Vesicrossiviikonloppuna tapahtumia riitti, ja Hippu oli ihan täynnä porukkaa! Päästiin sisälle jonottamatta, mutta jo ennen kahtatoista oli paikka niin täynnä että joidenkin piti siellä jonossa odottaa. Oli tosi mukava, niin kuin aina, nähä kavereita, ja mulla oli tosi hauskaa :) Räpsin kuvia aina kun mahdollista.













Anteeksi tämä kaveriposetuksien suuri määrä, mutta olin niin tohkeissani siitä, miten kivaa oli nähdä ihmisiä! Oulusta Ivaloon matkustaminen on niin kallista, etten tiiä millon tuun käymään seuraavan kerran.

Tällä hetkellä mua mietityttää, josko lähtisin uudestaan Utsjoelle. Poikia oli niin kiva nähä, että voisin mennä sinnä muutamaksi yöksi. Oltiin niin vähän aikaa lauantaina :( Yritän ettiä kyytiä, kun en mielellään bussiin hyppäis, eli saatan ehkä liftata sinne. Been there done that. Ivalo-viikot päättyy tänään, niin eiköhän siellä ole kulkijoita Utsjoenkin suuntaan :)

Mitäpä muuta? Aina menee tällaseksi selostamiseksi ja kuvaoksennukseksi nämä postaukset, mutta eipä täällä sen kummempaa ole tapahtunu. Laitoin Villen synttärilahjan serkun mukana menemään Rovaniemelle, ja Emmaa pitäis nähdä ainakin sen verran että se saa oman lahjansa. Kauhia kun kaikki kummilapset täyttää vuosia yhessä syssyssä! Tulee itellekkin vanha olo kun 19 kolahtaa mittariin syyskuussa. Viimeinen teinivuosi.

Mutta nyt laukkuja pakkaamaan ja porukoita lämmittelemään, josko ne mut uskaltais sinne Utsjoelle päästää. Ne haluais että pysyisin kotona nyt kerrankin kun oon täällä :)

tiistai 22. heinäkuuta 2014

she told me not to step on the cracks, I told her not to fuzz and relax

Reissusta on nyt enemmän ja vähemmän kotiuduttu :) Matkalaukku makaa vielä tuossa lattialla, tosin oon onnistunu tyhjentään siitä likaset vaatteet ja pyykkäämään ne. Mutta tuossa se silti vielä on. Köllöttelee. Sitten kun oon vanha ja fiksu niin keksin matkalaukun joka tyhjentää itse itsensä, vähä niinku Tylypahka-meiningillä. Any takers?

Onhan se kyllä kivaa olla kotona. Yleensä ei reissusta haluais millään lähteä pois, ainakaan nytku ollaan reissattu Valtterin kanssa, mutta ehkä tuossa viidessa viikossa menee sitten se mukavuusraja. Ja eihän se loma kyllä ollu, ei siinä. Mutta aina on kiva saada uusia kokemuksia, joita Espanja mulle runsaasti tarjosi :) Kaunis paikka, suosittelen Kataloniaa ihan kympillä! Niiden oma kieli ja kulttuuri ja henki on jotain mikä kannattaa käydä kokemassa.

Viikonloppu meni tosi nopsaa Valtsun kanssa hengaillessa ja kuulumisia kertaillen. Ollaan käyty uimassa, pyöräilemässä pitkin kaupunkia, moikkaamassa kavereita, istuskelemassa torilla ja söpöilty laittoman paljon. Kun Valtsu on ollu töissä mä oon pyykkäilly, tiskaillu, siivoullu (kaikkea paitsi mun matkalaukkua), käynyt hoitamassa pankkiasioita, käynyt ehkä vähän myös shoppailemassa ... Kaikenlaista :) Eilen käytiin myös istumassa terassilla Lassin, Jussin ja Jarmon kanssa! Oon tehnyt kaikkea mikä pitää mut kiireisenä, mukaan lukien hakenut töitä. Mulla on ne pari vuoden kestävää aikuiskoulutusta mistä kuulen elokuussa, mutta työskentely houkuttelis kanssa. Ja onhan se vuokra pakko jotenkin maksaa. Sossulle en halua. Tälläkin hetkellä välilehdissä on auki 8 työpaikkaa minne pitäis lähettää hakemukset, mieluiten tänään. Sinänsä stressaa ja ahdistaa, mutta tällasilla asioilla on tapana selvitä. Mulla on kuitenkin säästöjä jonkuverran, että pärjään jopa pari kuukautta tästä eteenpäin. Täytyy mennä sillä asenteella, että työnhaku on nyt työtä!


saunajuomaksi caipiroskat

lämsä(n?)järvellä uimassa, aivan älyttömän lämmintä vettä!



oltiin pyöräilemässä Lassilta kotia

mun alelöytö henkkamaukalta, 12 e

poikien kanssa Hemingwayssissa

Nyt sitä hakemusta!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

kiitos katalonia

Oon tällä hetkellä Helsinki-Vantaalla, vielä viitisen tuntia ennenku jatkoyhteys Ouluun lähtee. Vietin viime yön Barcelonan lentokentällä, ja vaikka aluksi pelkäsin yötä ilman wifiä ja vaan yksi kirja mukana (tunnin wifi makso 5.50 e!!), niin se sujui yllättävän kivuttomasti. Mulla ei oo mitään kuvia mitä laittaa, koska puhelin tosiaan kuoli tiistaina, mutta ajattelin kuitenkin ilmoittaa että oon suurimmaksi osaksi elossa :) Väsy on tosin kova.

Loppuajan vietän tumblrissa ja netflix välilehdessä auki. Ympärillä puhutaan suomea ja se on hassua.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

huh

Jaahas, mistä sitä nyt tällä kertaa alottais? Kyllä, taas on tapahtunut jotain. Oon tällä hetkellä Barcelonassa, ja istun mäkkärissä ilmasen wifin perässä. Huh huh. Ja niin, tässä postauksessa ei tule olemaan yhtään kuvia.

Elikkä, lauantaina me matkustettiin perheen kanssa Coll de Nargoon (tai jotan sinne päin), koska siellä oli joku dinosaurusnäyttely. Ne oli löytäny dinosauruksen munia jostain siitä lähistöltä, ja siitä oli tullu iso haloo. Museo oli kiva, vaikka laskin että siellä oli 3-4 aitoa esinettä, ja muut oli kopioita. Lapset ainakin tykkäs, ja se oli pääasia. Kun lähettiin pois, käytiin kattoon yks söpö pieni kirkko, joka oli muistaakseni rakennettu 1100 -luvulla, en muista kunnolla. Noh, mentiin kuitenkin sinne paikalle, mistä ne dinosauruksen munat oltiin löydetty! Se ei ollut niin kummonen, mutta se oli aika korkealla, ja maisemat oli tosi kauniit. Oltiin Martan mukaan "pre-Pyreneillä", joka mun mielestä jo lasketaan Pyreneiksi, koska on siistiä pysty sanomaan käyneensä viikonloppureissulla Pyreneillä :D Oikeat Pyreneet on tosin paljon korkeammat. Ot, joka tykkää fossiileista ja mineraaleista, löysi pari fossiilia itsekkin, joista toinen oli ihan siisti kotilo! Olisin itekkin halunnut löytää, mutta mulla ei kai ole niiden etsimiseen soveltuvat silmät.

Tän jälkeen mentiin syömään. Oltiin pakattu eväät mukaan, ja patikoitiin yhen tosi kauniin kosken rannalle, jossa me sitten myöhemmin uitiinkin. Siitä se action sitten alkoi. Minä, Suraya ja kaveriperhe lapsineen oltiin ekana paikalla, ja asetuttiin sinne, muut tuli perässä. Oltiin keretty just istahtaa, kun Urs 3-v, tuli myös paikalle. Vesi oli tosi kirkasta, ja kimmelsi sinisenä - ihan niinku jostain postikortista! Joten Urs meni ja otti housut pois, koska halus uittaa jalkojaan vedessä. Se astu kuitenkin kivelle, joka oli osittain veden alla, ja tosi liukas, ja liukastu äkkisyvään kalliolta alas. Olin sitä lähimpänä, ja hyppäsin totta kai perään! Sain Ursin työnnettyä kalliolle, josta Suraya otti sen vastaan. Sitten tulikin toinen ongelma; virta oli tosi kova, ja kivet liukkaita, enkä millään meinannu päästä ite ylös! Kaveriperheen isä ja Ferran kuitenkin kerkes siinä vaiheessa avuksi, ja pääsin niiden avulla takaisin ylös. Urs oli joutunut uppeluksiin, ja ei 3-vuotiaana osannut uida, mutta me molemmat selvittiin tästä onneksi ehjin nahoin - tai, no, sain ruhjeita ja mustelman polveen, mutta en ees huomannu niitä vasta kun myöhemmin. Oikea tragedia oli mun puhelin; se oli ollu mun taskussa, ja näytti kuolevalta. Se yritti pysyä käynnissä, mutta lopulta pimeni.

Kun päästiin kotia, laitoin mun puhelimen riisiastiaan ja annoin sen lillua siellä 24 tuntia. Sain sen onneksi käyntiin, ja vaikka näyttö vilkku ja oli oudon värinen, puhelin toimi ihan hyvin. Myöhemmin jopa vilkkuminen loppui, ja näyttöön jäi vaan pari tummempaa kohtaa. Viime yönä laitoin sen ekaa kertaa koko yöksi laturiin, mutta tästä se ei tuntunut tykkäävän. Mulla oli herätys 6.15, mutta Ferran koputteli mun oveen 6.48, kun ois pitäny olla jo lähössä junalle. Puhelin oli sammunut yön aikana, eikä mennyt enää päälle. Onneksi oon Anette, sillä 6.55 olin jo autossa tavarat pakattuna, huone semisti siivottuna ja meikitkin jopa naamassa! Harmittaa vaan toi puhelin, koska meen vasta perjantaina Suomeen, mutta ei kai se auta kun tehdä toinen vakuutusilmotus (ne varmaan tykkää musta Ifillä), ja toivoa parasta. Kai ne ymmärtää ettei tuollasessa tilanteessa aleta puhelinta kaivaan taskusta :I Onneksi mulla on kuitenkin tietokone, ja ilmasia wifejä on aika tiuhassa!

Että semmosta! Täällä tuntuu sattuvan ja tapahtuvan vaikka mitä. Onneksi oon saanut apua koti-Suomesta, vakuutusyhtiöltä ja perheeltä! Meen tästä nyt Applen kauppaan ja katon osaisko/haluaisko ne auttaa mua tän puhelimen kanssa. Se kuitenkin palautu aikalailla normaaliksi, ennen kuin sammu kokonaan. Toivottavasti selviän loppureissun ilman isompia selkkauksia.

Pitäkää ne helteet siellä Suomessa, kiitos!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

nättiä nättiä

Nyt muutaman tunnin täällä pyöriskeltyä ja ooteltua, tulee niitä kuvia mitä lupasin! En kuvaillu kauhean paljoa, kun keskityin vaan ajamaan ympäriinsä, ja kävin paikoissa joissa en oo ennen käyny :) Koin myös espanjalaisen kiinalaisen ruoan, joka oli ihan jees, muttei vedä todellakaan vertoja parhaille kiinalaisille Suomessa! Kaikki tuntee tutut ja turvallisen kanapallerot, joita syödään hapanimeläkastikkeen kanssa; kaikki liha oli tuolla tehty samaan tyyliin, mutta kastike vaan oli vaihettu :D Mutta oli se ihan halpaa, vaikka riisi piti maksaa erikseen; annos + juoma oli 8 e. Ite annos pelkästään makso jotain päälle 4 euroa, joten ne veti kivasti lisätuottoa pyytämällä esim. lisukkeista rahaa. Aikasemmin törmättiin tähän Valtsun kaa Prahassa, joten se oli tuttua, mutta vähän outoa silti, kun Suomessa riisi tulee automaattisesti ruoan kanssa, ja sitä saa santsata ainakin Hai Longissa niin paljon kun haluaa :)

Kun kävin kuvailemassa ja syömässä, menin L'Aroma -kahvilaan istuskelemaan. Se ei oo mun vakikahvila, mut se on ihan kirjastoa vastapäätä, ja siellä tuoksuu kivasti vaniljalle. Se on samalla kahvi- ja teekauppa.

Kun olin hakemassa mun pyörää, huomasin että siitä on takarengas puhki :( Laitoin perheelle viestiä, yritetään saada se jotenki kotia!










Moikka!

huonoja ja hyviä päiviä

Mistäköhän sitä alottais? Viime viikonloppu meni ihan hyvin, vaikka lompakko katos, sillä sain kuulla olevani ylioppilas ja vakuutusrahat napsahti tilille maanantaina. Viikkokin meni ihan hyvin, oltiin Surayan, eli toisen au pairin, kanssa yhessä töissä, ja oltiin lasten kanssa aamusta iltaan (herään 8.30 ja meen nukkuun 20-22, joskus myöhemminkin). Luulin että meillä menee ihan hyvin. Eilen, kun toinen au pair oli Barcelonassa, Marta kuitenkin ekaa kertaa suutahti. Se tuli kotia töistä Ferranin kanssa, ja olin just ottanu yhen leikkikalun Otilta ja Omilta pois koska ne vaan hakkas sillä toisiaan. Ot meni sitten sanomaan Martalle, että me ei ikinä leikitä niiden kanssa. Marta oli ihmeissään, ja lapsenvahti joka oli vielä paikalla, sano että luetaan aika paljon kirjaa päivällä, ja toinen au pair ei laita tiskejänsä tiskikoneeseen, herää vasta kymmeneltä, ja kerrankin kun pojat pyys sitä leikkimään, se leikki niiden kanssa viis minuuttia ja palas sitten kirjan pariin. Noh, Martahan ei tästä tykännyt, ja minä sain raivot niskaani, mielestäni aikalailla syyttä. Kyllä, me luetaan kirjaa päivän aikana, mutta vaan sillon kun lapset leikkii kiltisti toistensa kanssa. Ei ne aina tarvi, tai haluakkaan aikuista leikkeihinsä mukaan! Aina kun ovat pyytäneet, oon kyllä mennyt. Ollaan lisäksi käytetty niitä puistossa, pidetty englannin tunteja, ja Suraya keksi niille askarreltavaa tässä pari päivää takaperin. Marta oli kuulemma todella pettynyt meihin, luuli että leikitään lasten kanssa, ja sano että on turha olla kaks au pairia, jos ei leikitä lasten kanssa; voin kuulemma lähteä Suomeen jos ei täällä olo miellytä. Lisäksi hän toi esille sen, että hän ei halua maksaa meille 50 euroa viikossa, jos me ei tehdä meidän työtä. Se oli tosi vihasen olonen, ja alleviivas sen kuinka pettynyt hän meihin oli.

Mun mielestä me ollaan tehty työmme niin hyvin kuin ollaan osattu. Kirjoja ollaan luettu vaan sillon kun siihen on ollut aikaa. Musta ei ole myöskään reilua, että saan huutoja asioista mitä toinen au pair on tehnyt/jättänyt tekemättä (ja tähän väliin täytyy sanoa, että kun se palas Barcelonasta eilen, ei Marta sille paria sanaa enempää sanonut). Okei, ymmärrän, että voitais esimerkiksi lukea vähemmän, mutta niinku Suraya eilen mainitsi, täällä tunnutaan huomioivan vaan ne asiat missä on korjaamista, eikä ne mitä olaan tehty hyvin. Suraya näytti laattoja mitä lapset oli värittäny yms. ja Marta ei kiinnittäny niihin paljoakaan huomiota. Mäkin oon näyttäny esim. muistipeliä minkä tein lapsille ja muita englannin tehtäviä, mutta kiitosta ei tunnu kuuluvan. En myöskään ymmärrä miksi lapsenvahtia tympäsee, koska mulla on ollu kuitenkin sellanen fiilis että ollaan tosi hyvissä väleissä, ja uskaltaisin jopa sanoa että se pitää musta. Mäkin pidän siitä, se on tosi hyvä lasten kanssa, ja jopa toisin kuin lasten vanhemmat, osaa asettaa rajoja lapsille ja pistää ne siivoamaan omat jälkensä. Se saa kuitenkin työstään kunnon tuntipalkkaa, joten en tiedä mitä väärää me ollaan tehty. Ot kuitenkin toi sen leikkiasian varmasti esille vaan just kun mä satuin ottaan sen lelun pois ja olin ilonpilaaja. Lisäksi, kun työskentelee yli 12 tuntia päivässä (eilen 15 tuntia) 50 euron viikkopalkalla, joka on alle 10 euroa päivä, luulis saavan jotain omaa aikaa, tai edes pystyvänsä lukevan kirjaa samalla kun katsoo lasten leikkivän kiltisti yhdessä. Au pairina oleminen on ollut yllättävän rankkaa, myönnetään, sillä kun "tavallisista töistä" pääsee kotia, pystyy jättämään työt töihin, mutta täällä on työvalmiudessa 24/7, ja vetää tosi pitkiä päiviä. Okei, saadaan yks päivä viikossa vapaaksi, plus iltapäiviä, mutta sanoisin, että tehdään kuitenkin yhtä paljon töitä kuin vanhemmat, ellei jopa enemmän.

Eikä tässä tosiaan vielä kaikki.

Pyysin maanantaina ennakkoa viikkorahasta, kun olin täysin rahaton lompakon varastamisen jälkeen. Sain onneksi 20 euroa, sillä oon aikasemminkin saanut vähän rahaa ennakkoon, ja tietysti tilanne on nyt eri. Yleensä rahat maksetaan perjantaina, ja kun mulla nyt tää perjantai sattui olemaan vapaana, kysyin josko saisin loput rahoista, kun oon menossa Sant Pedoriin ja Manresaan. Marta ei ollut tähänkään tyytyväinen, ja jälleen alkoi tivaamaan sitä, miten ei ole tyytyväinen meidän työhön. Hän sanoi että pyytää Ferrania antamaan kyllä rahan, mutta tekee sen vain siksi, koska ollaan kirjoitettu sopimus, ja sopimuksessa niin lukee. Tämä pisti tympäsemään tosi paljon. A) Mä en voi sille mitään, että mulla ei ole lompakkoa, eikä pankkikorttia, enkä pääse omiin rahoihini käsiksi B) Musta edelleen tuntuu että mua rankastaan asioista joita en ole tehnyt. Odotin enemmän ymmärrystä perheeltä varsinkin ton lompakon katoamisen suhteen, ja aluksi sitä olikin, mutta eilisen raivoamisen jälkeen ei ole oikeastaan kuulunut muuta kuin valitusta. Ferran on ollut kyllä ihan mukava, mutta se saattaa johtua siitä, että se ei puhu paljoa englantia.

Eli eilinen ei ollut mikään paras päivä. Tuntuu tavallaan tyhmältä,  mutta mun mielestä mun ei tarvitse sietää tuollaista kohtelua, varsinkaan kun ongelmaa ei ole - ainakaan ei noin jättimäistä. Mulla on kuitenkin ollut ihan kivaa täällä, ja tää on ollut huikea kokemus, joten en haluais päättää sitä mitenkään tympeästi. Sunna taisi mua varoittaakkin espanjalaisten temperamentista, ja vaikka tää oli eka kerta kun perhe oli tyytymätön muhun, se iski kyllä aika pahasti. En itkenyt tai mitään, en tietenkään, mutta alko mietityttään, että jaksanko kuunnella valitusta ja syytöksiä asiasta mihin en ole syyllinen?  Sen kuitenkin tiedän, että lasten kanssa olen leikkinyt, ja jos vanhemmat ottaa suutuspäissään jonkun Otin kommentin aivan todesta, en tiedä haluanko olla täällä enää. Pitää nyt katsoa.

Mutta oon kuitenkin ihan okei, ja en oo ihan masennuksissa täällä :) Tänään on mun vapaapäivä, ja kerkesin jo käydä Sant Pedorissa (Santpedorissa ..?) pyöräilemässä! Se on kylä n. 7-8 km Manresasta, ja 2,5 km meidän talosta. En viettänyt siellä kauhean kauaa aikaa, sillä se oli aikalailla Manresan oloinen, mutta pienempi, eikä siellä ollut paljoa nähtävää. Napsasin tasan yhden kuvan sieltä. Päälle tunnin päästä alkaa kuitenkin siesta, ja mun pitäis lähteä ettimään jotain paikkaa josta sais lounasta. Aattelin myös käydä nopsaa yhdessä kirjakaupassa jonka ohi ajettiin eilen, sillä mulla on enää yks oma kirja jäljellä. Lisäksi enkunkielinen osasto on aika köyhä, sori nyt vaan.

Tässä kuvia mitä oon napsinu viikon ajalta, yritän siestan aikana käydä kuvailemassa lisää, ennenku pitää illaksi palata takaisin kotia :) Vaikka teksti aika masentuneelta vaikuttaa, osaan jättää perheen kommentit omaan arvoonsa, ja oon ihan okei.

myrskypilviä maanantailta

yksi pahamaineisista kirjoista

urs ja surayan aurinkolasit - fäijönii!



jäätiin otin kaa kahestaan yks päivä kotia, se laitto mut lukemaan 9 kirjaa :D

lluna tykkää kisuista

minä en tykkää kisuista mutta naapurin kisu on tavallaan aika söpö kisu

urs ei tykkää selfieistä :D

se yksi ainokainen kuva sant pedorista tältä päivältä!

katutaidetta manresassa

Nyt syömään ja siestan ajaksi kuvailemaan :)

maanantai 7. heinäkuuta 2014

harmituksia ja ilon aiheita

Lauantain odotettu Barcelonan reissu muuttuikin aika masentavaksi päiväksi. Päivä alkoi ihan hyvin; junamatka meni nopeasti musiikkia kuunnellessa, en eksynyt vaikka mun piti jäädä eri pysäkillä pois ja hakea mun isäntäperheelle hana, ja selviydyin metrosta lähelle La Ramblaa, ja löysin vielä Starbucksinkin metropysäkin läheltä! Kirjottelin Starbucksissa frappuchinon äärellä kirjettä yhelle mun uudelle venäläiselle kirjekaverille ja liimailin postimerkkiä kirjeeseen mun porukoille. Jossain vaiheessa vaihdoin pöytää lähemmäs pistoketta, ja juttelin Valtterin kanssa hyvän aikaa facetimessa niitä näitä; oli tosi mukava nähä "kasvotusten"! Lähin kahvilasta etsiin postikortteja ja -merkkejä, koska suunnitelmissa oli vielä shoppailla ja käydä syömässä. Kun menin kojulle, löysin mieluiset kortit, ja aloin etsiä lompakkoa maksaakseni, sitä ei löytynyt mistään. Purin ja kokosin mun repun kahesti, mutta sitä ei näkynyt missään. Iski paniikki, jätin kortit kojulle, ja lähdin puolijuoksua takasin Starbucksille. Eihän mua olla voitu ryöstää? Oon ollu niin tarkkaavainen aikasemminkin! Tulin kahvilaan, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Pengoin vielä repun kokonaan läpi, mutta näin siinä sitten kävi; mun lompakko oli pöllitty. Ainoa aikaväli millon se oltais voitu varastaa, oli kun kävin nopsaa kassalla hakemassa wifin salasanan. Jätin repun pöytään, mutta pyysin kahta turrejätkää kattomaan sen perään, ja ne nyökkäs hymyillen. Mistä tietää - nehän sen ois voinu vaikka viedä! Tulihan siinä sitten itku kun suljin pankkikortin, tekstasin perheelle ja Valtterille. Jätin repun kymmeneksi sekunniksi, joskin omaa tyhmyyttä, ja sinne meni rahat, kortit, junalippu takasin Manresaan, tosi paljon suomalaisia postimerkkejä, ajokortti, nettipankkitunnukset yms. Starbucksista suuntasin poliisiasemalle, jossa meni sitten pari tuntia odottaessa ja täyttäessä kaavakkeita. Onneksi poliisit oli kivoja ja ymmärtäväisiä, ja jonosta päätellen en ollut ainoa jolta oli jotain varastettu. Vaikka paikalla oli paljon turisteja, varmaan puolet oli kuitenkin paikallisia. Kuulin ohimennen kun saksalaispariskunta selitti, miten varas oli väkivaltaisesti riuhtaissut käsilaukun naisen kädestä, ja se oli menoa sitten. Ite pääsin kovin "vähällä", mutta harmittaahan tuo silti. Poliisit kuitenkin autto tosi paljon, ja antoivat mulle ilmaisen paluulipun takasin Manresaan. Juttelin yhen toisen turistin kanssa myös, siltäkin oli kadonnu lompakko. Täällä ne on ihan ammattilaisia.

Tänään sain kuitenkin päätöksen vakuutusyhtiöltä, ja saan ihan hyvin rahaa takasin! Jään ihan vähän tappiolle, ja odotin saavani itseasiassa enemmän, mutta tyydyn nyt tuohon, koska sekin auttaa ihan kauheasti. Valtteri oli ihana ja autto Suomesta käsin tekeen vahinkoilmotuksen, kun mä en voinu todistaa mun identiteettiä mitenkään.

Vaikka lauantai oli aika masentava päivä - menin Barcelonaan rentoutumaan ja shoppailemaan, ja sen sijasta vietinkin päivän poliisiasemalla - niin sunnuntaina tuli tosi hyviä uutisia; oon nyt virallisesti ylioppilas! Lisäksi, luulin että mulle tulee 24-26 pistettä, mutta sain täytettyä mun tavotteen, ja oon tosi ilonen! Sunnuntaina piristyin aivan huimasti, koska sain nyt tavallaan sellasen "päätöksen" IBlle kuin halusinkin. Luulin että mun kokeet oli menny aivan penkin alle, mutta sain mun tavotteet ja olin pettyny ainoastaan biologiaan :) Nyt ei tarvi sukulaisten alkaa periä rahojaan takasin!

Overall fiilikset on ihan jees, nyt kun vähän piristyin ja vakuutusyhtiöstäki kuului hyviä uutisia.

Toivottavasti se kesä pysyy siellä Suomessakin :)